Jäähyväiset Metalle (osa 2)
Kerroin edellisessä kirjoituksessani Jäähyväiset Metalle osa 1 kokemuksiani Metan palveluiden käyttäjänä, sekä myös syitä miksi tahdoin poistaa tunnukseni. Viimeinen vaihe, eli tunnusten poistaminen jäi kuitenkin tekemättä. Vaihdetaan siis jännityksen vuoksi aikamuoto preesensiin, kääritään hihat, ja ryhdytään hommiin!
Kädet saveen, somesta haneen
On elokuu vuonna 2025. Olen ollut monta kuukautta uloskirjautuneena Facebookista ja Instagramista ja olen todennut pärjääväni elämässä ilman niitä. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin, ja deletoida yli 15 vuotta digitaalista jalanjälkeäni taivaan tuuliin.
Metan tunnuksien poistaminen osoittautuu hankalammaksi kuin kuvittelinkaan. Facebookin asetukset ovat kuin valtava kafkamainen labyrintti, joka on täynnä kieltä, jota en ymmärrä. Tiedän, että tässä labyrintissä on uloskäynti, mutta siitä on tehty hankala löytää. Harhailtuani asetuksissa aikani, päädyn tekemään Duckduckgo-haun aiheesta "how to remove Facebook account", ja löydän ihan Metan oman ohjeistuksen, joka onkin yllättävän selkeä. Pitää etsiä tiensä Metan tilikeskukseen. Tunnen olevani kuin elokuvien salainen agentti vihollistukikohdassa. We have to go deeper. Tilikeskus, täältä tullaan!
Tilikeskuksessa (jonka asiakas en tiennyt olevani) tilin poisto on helppoa löytää, ja saan samasta paikasta poistettua sekä Instagramin että Facebookin tunnukset. Klikkaan ensin Instagram-tunnuksiani, ja alan suorittaa poistoa. Kuin korostaakseen asian vakavuutta, tilikeskus vaatii salasanani.
Tämän jälkeen alkaa monivaiheinen kysymysten sarja, jolla yritetään varmistaa, että todella ymmärrän, mitä olen tekemässä ja että se on peruuttamatonta. Tuntuu, kuin olisin tekemässä jotain hyvin kohtalokasta, ehkä allekirjoittamassa omaa teloitusmääräystäni. Meta haluaa tarjota minulle mahdollisuutta deaktivoida tunnukseni poistamisen sijaan. Silloin tunnus olisi palautettavissa, jos tulisin joskus katumapäälle. Olen kuitenkin liikkeellä vakailla aikeilla. En tahdo jättää heikolle mielelleni mahdollisuutta palata, sillä tiedän että ennemmin tai myöhemmin repsahdan. Tämä tie käydään loppuun asti! Valitsen sinnikkäästi deletoimisen deaktivoimisen sijaan.
Meta tahtoo myös tietää, miksi haluan poistaa tunnukseni. En tiedä mistä aloittaisin. Tosiasiassa syitä lähtemiselle on niin monia, että sen typistämineen yhteen monivalintaan tuntuu mahdottomalta. Tahtoisin lähettää tämän kirjoituksen paperisena Mark Zuckerbergille, mutta se olisi turhaa. Kyllä hän palvelunsa ongelmat tietää, eikä Meta yhtä miestä kaipaa. Vastaan tarjotuista kömpelöistä vaihtoehdoista parhaiten osuvan: "Too busy and distracting".
Sen jälkeen Meta ohjeistaa minua poistamaan äpin puhelimestani, ja jättämään tunnukseni poistamatta. Minusta tuntuu, että Meta yrittää kaikin keinoin rukoilla minua jäämään, pyörtämään päätökseni. Etenen kylmän päättäväisesti, kuin Dave Bowman sammuttamassa kenkkuilevaa HAL 9000 -supertietokonetta elokuvassa Avaruusseikkailu 2001.
Lopulta pääsen sivulle "Confirm permanent account and profile deletion", jossa minulta viimeisen kerran pyydetään vahvistus. Epäilys värähtää sisälläni. Sekunnin harkinnan jälkeen klikkaan huutomerkillä koristeltua painiketta Delete account.
Sivu päivittyy hitaasti.
Löydän itseni Instagramin kirjautumissivulta, joka kehottaa minua luomaan tunnukset. Minusta tuntuu, kuin minut olisi heitetty ulos ja ovi lyöty kiinni perässä. Ei hyvästejä, ei "kiitos asiakkuudestasi" -tason kohteliaisuuksia, ei kädenpuristuksia.
Tunnen oloni tarmokkaaksi. Jatkan samalla vauhdilla Facebook-tunnusten kimppuun. Klikkailen tottuneesti läpi kysymyspatteriston ja päädyn saman lopullisen kysymyksen äärelle. Tässä kohtaa epäilyksen häivähdys on voimakkaampi. Facebook oli suosikkisomeni ja internetinkäytön kulmakiveni yli viidentoista vuoden ajan. Lähes 900 kaveria, ihmisiä vuosien varrelta, monia ryhmiä ja (entisten) bändien sivuja. Tahdonko aivan varmasti heittää tämän sosiaalisen pääoman peruuttamattomasti kankkulan kaivoon?
Vastaus on: Tahdon.
Klikkaan Delete account. Käteni ei tärise.
Sivu päivittyy taas hitaasti. Kuvittelen, että jostain valtavasta säiliöstä on vedetty tulppa irti, ja koko digitaalinen historiani valuu valtavana pyörteenä unohduksen viemäriin. Tosiasiassa tietoni ovat tallessa vielä 30 päivää, jonka aikana voisin perua deletoimisen. Minä olen kuitenkin tämän eron harkinta-ajat käyttänyt.
Facebookin kirjautumissivu lävähtää näkyviin, minä sen ulkopuolella. Sivu houkuttelee luomaan tunnukset, ja heittäytymään ihanaan sosiaaliseen kanssakäymiseen tärkeiden ystävien kanssa. Tarvitsisi vain hyväksyä käyttöehdot, pienellä painettuine präntteineen, myydä datansa ja sielunsa pahantekijöille.
Mutta paratiisin käärme ei minua hämää. Ei enää.
Mitäs nyt?
Tunnustelen oloani. Ei tunnu merkittävästi erilaiselta. Ehkä se johtuu siitä, että en ole moniin kuukausiin käyttänyt Facebookia kuin ihan satunnaisesti. Mahdollisen haikeuden olen käsitellyt viime päivinä, kun olen käynyt läpi tunnukseeni liitettyjä ryhmiä, sivuja ja kavereita.
Jossain sisimmässäni tunnen kuitenkin jonkin loksahtavan paikalleen. Monivuotinen haaveeni Facebook- ja Insta-tunnuksien poistamisesta on tehty, ja voin nyt keskittyä muihin asioihin elämässäni.
Aika loppuinventaariolle.
Plussat:
- Huomaan voivani paremmin. En ole niin ahdistunut. Kyse ei ole siitä, että sulkisin silmäni maailman ongelmilta, ne vain tulevat eteeni helpommin hallittavassa muodossa.
- Käytän vähemmän aikaa netin passiiviseen selaamiseen, ja enemmän kirjoittamiseen ja oikeaan lukemiseen.
- Vietän enemmän joutoaikaa. Harhailutan ajatuksiani enemmän. Katselen ikkunoista ulos.
- Minä käytän internettiä, eikä internet minua.
Miinukset:
- Joskus yksittäiset tapahtumat menevät ohi
- En enää kuule niin paljon kavereiden kuulumisia, vaan minun pitää (hui kauhistus) TAVATA ihmisiä ja jutella heidän kanssaan!
- Missään ei ole kunnollista korviketta Salkku pylvään takana -ryhmälle. Sananmuunnoksia, kiitos! (oikeesti pliis kertokaa jos jossain on joku salainen foorumi)
Tämä tarina ei ole maailmankaikkeuden mittakaavassa kovin suuri tai tärkeä, mutta oman elämänlaatuni kannalta se on ollut merkittävä. Ehkä joku voi saada tästä inspiraatiota ja askelmerkkejä omaan some-exittiin tai muuhun elämäntaparemonttiin. Vaikka alunperin Metan palveluista lähteminen tuntui mahdottomalta, lopulta se kävi yllättävän helposti, pieni askel kerrallaan. Olisiko sinunkin aika lähteä?
(Kuvassa minä lähdettyäni somesta. Rauhallista on.)
(Oikeasti tämä kuva on entisen bändini ENEn promosessioista vuodelta 2012. Kuva: Mitja Virikko, Malgorzata Zaremba)